Lomalla viimeinkin

...voin ottaa iisimmin.

 Luojan kiitos, mulla alkoi loma eilen! Tosin ei se paljoa lohduta, kun katsoo kalenteria, ja se näyttää koulun alkuun olevan vain kaksi viikkoa... Hirvittää ajatellakin miten ehdin kaiken koulun alkaessa, koska nyt lomallakin mulla on ihan kauhea kiire kokoajan. Ehkä jatkan vaan samalla kaavalla ja otan sen tarvittavan ajan koululta pois. Onneksi mulla ei numerot tipu vaikka poissaolot kasvaa... :D

Nyt nämä seuraavat viikot aion ottaa ihan rennosti. Suunnitelmissa olisi reissu Powerparkkiin ja Tuuriin, paljon kavereiden kanssa chillailua (olen muuten saanut lomalla monen monta uutta kaveria!), tietenkin treenaamista ja myös opiskelua. Olen jo aloittanut opiskelemaan aineita, joita mulla on ekassa jaksossa juurikin siksi, koska tiedän että koulun alkaessa tulen olemaan todella kiireinen, enkä silloin ehdi paljoa opiskelemaan. Onneksi mulla on sellainen pää, että asiat jää ekalla lukemisella päähän!

Aion myös nukkua kaikki univelat pois, koska oon kokoajan ihan väsynyt. Iltaisin(öisin) on mennyt myöhään ulkona kavereiden kanssa, ja herätys on viimeiset kolme viikkoa soinut 6:00. Ei hyvä yhdistelmä. Mun mielestä on kuitenkin tärkeetä myös nauttia lomasta ja pitää hauskaa, eikä se niin tarkkaa ole jos menee vähän myöhempään kun on ollut tarkoitus. Mulla on muutenkin aika rento ote elämään, joten se pätee myös tässä asiassa.

Yksi aamu seitsemältä ja tuolloin pärjäsi jo t-paidalla! Näistä säistä ei ole liiaksi saatu nauttia.

Hypin taas asiasta ihan kukkaruukkuun, mutta mulla on mielialat vaihdelleet viimeaikoina ihan laidasta laitaan. Välillä oon ihan onneni kukkuloilla, mutta nyt on taas ollut aika paljon kaikkea draamaa, josta johtuen pinnakin on ollut aika kireällä. Huono omatunto vaivaa kun en ole kerennyt treenaamaan paljoa, olen riidellyt kavereiden ja äidin kanssa, vaari on joutunut sairaalaan, polven kivut on tulleet takaisin ja sitten on erinäisiä asioita joista en halua täällä puhua. Yksi kaveri huomautti, että en ole hymyillyt moneen päivään ja se sai miettimään. Mulla on kuitenkin kaikki hyvin loppuviimein, ja niinä päivinä kun sen muistan, niin olen todella onnellinen.

Kaverilla on tanko ja mä niiiin haluaisin omankin!

En tiiä miks tykkään tästä kuvasta jotenkin. :D Tässä oon saattamassa kaveria bussiasemalle, kun se tuli Helsingistä meille viime viikonloppuna yöksi. Tästäkin seurasi aikamoista draamaa, mutta ei siitä sen enempää...

Mulla oli taas kaikkea kerrottavaa, mutta en saa asioita jäsenneltyä järkevästi, koska kiire painaa taas niskaan. Olen myöhässä aikataulusta, kuten tyypillistä, sillä mun pitäisi olla jo matkalla kaverille... Lähdetään keskustaan kuuntelemaan Antti Tuiskua! Palailen paremmalla ajalla ja selkeämmin ajatuksin... Tsau!