Pikamoikat täältä ruudun toiselta puolelta!
Halusin tulla vaan kertomaan teille, että vihdoin mä oon taas ponnistanut virallisesti sieltä kuilusta mihkä mut vetästiin tossa kymmenen kuukautta sitten. Saa nähdä kauanko tää kestää, mutta nyt mä oon ihan aidosti onnellinen. Taas se todistettiin, että kaikki voi muuttua päivän sisällä. Sunnuntaiaamuna olin Seinäjoella, mietin että mitä helvettiä mä edes teen sielä. Olin taas onnistunut aiheuttamaan draamaa sieltä monen sadan kilometrin päästä, ja itkin kuinka menetän kaikki kaverini. Sunnuntai-iltana olin onnellisempi kuin kuukausiin. Löysin itseni vihdoin sieltä, missä tunnen olevani enemmän kotona kuin missään. Kaikki on taas hyvin. Välit, joiden tulehtumisesta olen kantanut suurta huolta, on korjaantuneet. Mä oon niin kiitollinen.
Älkää ikinä luovuttako. Älkää ikinä lopettako teiän unelmien tavottelemista. Tehkää kaikki sen eteen, mitä haluatte kaikista eniten. Se tuottaa tulosta. Se tuottaa onnea.
Ootte ihania<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti